sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Työt alkakoon, juhlat jatkutkoon

Mukavaa iltaa!
Nyt on ensimmäinen viikko työssäoppimassa takana ja uskon että tulen oppimaan paljon espanjaa tänä aikana. Lapset puhuvat minulle espanjaa, minä en ymmärärrä vielä juurikaan. Opettajat eivät oikeastaan osaa englantia, mutta jos he antavat minulle ohjeita ymmärrän melkeinpä kokonaan mitä he sanovat. Ainakin idean.

Nyt näki mitä se arki siellä on. Luokassa jossa olen on 3-vuotiaita lapsia. He ovat todella taitavia ja heiltä odotetaan todella paljon.  He osaavat käydä itsenäisesti vessassa ja jotkut osaavat todella hyvän kynäotteen ja osaavat värittää kuvia todella tarkasti. Mutta lapsia istutetaan todella paljon ja oletetaan että he istuvat hiljaa paikallaan. Se että näin nuorena mennään kouluun johtuu siitä että taataan lapselle koulupaikka siitä koulusta mistä halutaan, kun oppivelvollisuus alkaa eli 6-vuotiaana. Osa vanhemmista laittaa lapsensa päivähoitoon, mutta vaarana on että lapsi joutuu kouluun jonnekkin kauas kotoa.

Lapsilla alkoi täällä koulu samaan aikaan kun minulla työharjoittelu, eli viikko sitten. Huomaa että kaikki on uutta myös lapsille. He ikävöivät ja itkevät äitiä ja kaipaavat kuka enemmän ja kuka vähemmän aikuisen huomiota. Apua tarvitaan pikkujutuissa, apaamaan keksipaketti, kertomaan minne roskat viedään, minne laitat laukun luokassa... Tuntuu että he ovat tehneet hirveän vähän vielä mitään ns. koulujuttuja. Aamupäivisin he ovat saaneet leikkiä tai he ovat katselleet Pipsa Possua youtubesta. Minä tietysti tykkään että he saavat leikkiä, koska leikki on lapsen työ. Ja että lapsien pitäisikin antaa leikkiä ja heitä pitäisi liikuttaa.

Eroa suomalaiseen on myös se, että lapsilla ei ole vessoissa vessapaperia, vaan he pyytävät sitä opettajalta. Myöskään kouluruokailu ei ole samanlainen. Lapsilla on mukanaan eväät, jotka syödään 11.30, vähän niinkuin toinen aamiainen. Lounas syödään koulun jälkeen. Ulkona lapset saavat olla noin puoli tuntia joka päivä. Piha-alueella on tilaa juosta, mutta muuta siellä ei voi tehdäkkään. Siellä ei ole mitään leluja tai välineitä, ei ole puita tai hiekkaa tms. On vain laatoitettu, autio piha-alue. Sitäkin minä suomaisena kummastelen.


lauantai 10. syyskuuta 2016

Mkäs täällä ollessa

Terveiset täältä Espanjan aurinkorannalta Fuengirolan Los Bolichetsesta!

Eilen lensimme aikasella lennolla Malagaan, ja sieltä junalla tänne Los Bolicheen. Majapaikkaan saapuessamme meille kerrottiin, että emme saa vielä avaimia joten odottakaa. Kävimme kiertelemässä lähialuetta ja sen kauppoja. Kun tulimme takaisin saimme viedä tavarat asuntoon ja lähdimme syömään. Söimme paikallisessa pizzeriassa... Kiertelimme vielä hetken ja tulimme asunnollemme. Nyt se oli siivottu ja pääsimme asettumaan. Pizzeriassa ja muissakin paikoissa saimme hyvää palvelua, suomeksi, espanjaksi ja englanniksi.

Tytöt Essi ja Kata, lähtivät vielä illalla käymään ruokakaupassa. Minä jäim talovahdiksi ja iltahommiin. Ensimmäinen päivä meni lähinnä matkustellessa, majoittuessa ja ihmetellessä maailman menoa täällä päin. Illalla olin melko väsynyt, en osannut nukkua koneessa.

Tämä on tällainen fiilistelypostaus, mutta palaaan käytännön asioihin vielä myöhemmin, kun tämä elämä tästä asettuu. Fiilis on edelleen hieman väsynyt, ahdistunutkin... Uuden edessä tuntuu että pitää olla aina hieman hämmentynyt.