Itsellä oli mielessä montakin hoidettavaa asiaa ennen Espanjan matkaa. Kaikki eivät olleet niin yksinkertaisia mitä olisi olettanut niiden olevan. Niimpä haluan jakaa ajatuksiani ja huomioitani muiden kanssa.
1. Mistä asunto?
Rantakylä - www.rantakyla.com
Hostel Nevada - http://www.hostalfuengirola.com
Nutria Sol - http://www.apartamentosnuriasol.com/fi/
Yllä muutama linkki, mistä me katselimme asuntoja. Kaikki vuokraajat ovat suomalaisia. Itse vuokrasimme asunnon Hostal nevadasta ja jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä hieman pettymys., vaikka saimme joka viikko vaihtaa liinavaatteet respassa. Ennakkomaksuna maksoimme kämppisteni kanssa 200 euroa. Jotka oli tarkoitus saada osittain takaisin. Tästä rahasta oli tarkoitus vähentää lopuksi sähkön hinta ja siivousmaksu. Saimme neuvoteltua niin että siivousmaksua ei veloiteta, jos siivoamme asunnon itse siistiin kuntoon. No, lähtöä edeltävänä päivänä siivosimme asunnon siistiin kuntoon ja se käytiin tarkastamassa, kaikki kunnossa. Kuitenkin meiltä velotettiin siivousmaksu, koska asunto ei ollutkaan tarpeeksi siisti ja siivooja oli kuulemma siivonnut siellä monta tuntia. Puhdasta asuntoa?! Ihmettelen...
Kyselin myös eräältä tutultani neuvoa. Hänellä on asunto Espanjassa. Hän neuvoi tuon saman Nuriasolin ja seuraavan linkin.
http://asunnot.jaaespanjaan.com/asunnot-syksylle-2016-2/
2. Toimiiko Visa Electron Espanjassa?
Toimii. Sillä saa automaatista rahaa ja on käypä maksuväline. Ihan joka kaupassa se ei käy, lähinnä ehkä pienimmissä. Jotkut kaupat olivat myös tarkkoja siitä, jos oli pieni summa ja yritit maksaa kortilla, niin se ei onnistunut visa electronilla. Koska maksusta veloitetaan joku summa ja käytännössä se menee myyjän pussista, jos kyseessä on pieni summa. Automaatista nostaessa veloitetaan myös pieni summa, joka yleensä oli 0.75 euroa.
3. Mitenkäs puhelimen kanssa?
Suomalaisella liittymälläkin pärjää, jos ei halua suurta puhelinlaskua. Mutta käytännössäkin, jos ei soittele paljoa, ja hyödyntää ilmaisen wifin kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa. Itse ostin prepaid-liittymän, koska halusin olla netin äärellä juuri silloin kun halusin. Ja Espanjan sisäiset puhelut tulivat halvemmiksi. Ostin 2 GB nettiä ja montakohan sataa minuuttia puhe aikaa... (En tiedä mitä se on ,mitä ostin. Olkoon siis nettiä). Tarjous oli kuukaudeksi 15 euroa ja sillä pärjäsi ihan hyvin, jos hyödynsi välillä myös ilmaiset WiFit.Kävin ostamassa prepaidin Los Bolichessa sijaitsevasta orangen liikkeestä. Siellä sai mielestäni ihan ymmärrettävää palvelua englanniksi. Olen tyytyväinen.
4. Mites kieli?
Englannilla ei pärjää, opiskele siis espanjaa. Tai sanotaanko näin että harvassa paikassa osattiin sellaista englantia että olisit voinut kysyä tarkentavia kysymyksiä ruokalistasta. Koulussa jossa olimme oli vain muutama ihminen joka osasi englantia. Joku osasi jonkun sanan ja joku muu ehkä jonkun toisen. Joitakin perussanoja kannattaa opetella espanjaksi. Me käytimme kielen opiskeluun WordDive-sivustoa. Se maksaa pienen summan, olisiko ollut kympin kuussa ja sillä opit tehokkaasti ja nopeasti sanoja. Kun vaan muistat opiskella. Jos haluaa opetella kielioppia, kehotan lainaamaan jonkun kielioppikirjan kirjastosta. Myös duolingo on hyvä. Siellä oppii lauseita ja hieman kielioppia. Se on ilmainen ja ladattavissa Googleplaysta ainakin androidille.
Suomalaisiin alueella törmäsi, mutta suomenkielellä ei pärjää. Harrastusmahdollisuuksi oli myös suomeksi, kuten myös esimerkiksi ravintoloita ja baareja. Myös suomalaisia herkkuja myyviä kauppoja oli. Mutta hinnat niissä oli aika korkeat. Joten suosittelen paikallisia ravintoloita ja ruokakauppoja, niissäkin hinnat olivat erilaiset, mutta silti halvemmat. Ja kun ulkomailla ollaan, miksi syödä vain suomalaista ruokaa.
maanantai 7. marraskuuta 2016
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Päiväohjelma koulussa
Terveiset täältä suomen kylmyydestä. Palaan kuitenkin vielä Espanjan lämpöön ja arkeen muistelemalla lapsen koulupäivää.
Señot, eli opettajattaret tulivat vähän ennen koulun alkua. Jotkut tulivat vartin aiemmin, jotkut viisi minuuttia aiemmin. Minun ja Katan tehtävänä oli avata persianat eli sädekaihtimet, laskea tuolit alas ja mennä vastaanottamaan lapsia ulos.
Vanhemmat odottivat lasten kanssa koulun portin ulkopuolella, että vahtimestari päästää heidät sisään. Kello oli viittä vaille yhdeksän.
Vanhemmat saattavat lapset sisäportille ja me viemme heidät omiin jonoihinsa ulko-oven ja rappusten eteen. Jotkut juoksevat reippaasti omaan jonoonsa, mutta pienimmät tulivat jotkut ujostellen, ja peläten sisään. Kaikki eivät olleet niinkään reippaita, jotkut itkivät äidin tai isän sylissä. eivätkä olisi halunneet tulla. Vanhemmat jäivät vilkuttamaan aidan taakse, jonossa lapset itkivät. Pienten jono ei meinannut pysyä kasassa, lapset olisivat halunneet juosta ja mennä luokkaan omassa tahdissa.
Jonossa opettaja suukottaa kaikki lapset, jotkut syöksyvät jonoon viime tipassa, kun jono on jo matkalla luokkaan. Osa lapsista tulee myöhässä, mutta apuopettajat, tai vahtimestari tuo heidät luokkaan.
Luokassa lapset vievät mochilat eli olkalaukut (tai reput) naulakkoon. Onneksi naulakossa on oma kuva niin tietää mikä on oma paikka. Muistaa myös mikä olkalaukuista on oma, kaikilla kun non samanlainen koulun logolla varustettu laukku.
Kun laukut on saatu paikalleen, menemme istuman lattialle tai omalle paikalle. On aamupiirin aika. Aamupiirillä käydään läpi, ketkä kaikki ovat koulussa tänään, ketkä ovat kotona. Kotonaolijoiden kuva laitetaan kodin kohdalle. Laskemme yhdessä montako lasta on koulussa ja montako kotona. Millainen onkaan sää tänään? Sataako? -No ei. Onko pilviä? -Ei ole! Paistaako aurinko? -Joo!! Laulettiin pari laulua ja kerrattiin mitkä kaikki asiat ovat punaisia.
Palattiin omille paikoille, odoteltiin kun opettajat keskustelivat asioista. Välillä komensimme lapsia palaamaan omalle paikalle, istumaan nätisti ja olemaan hiljaa.
Lapset saivat välillä katsoa Pipsa Possua, välillä he muovailivat tai rakensivat palikoilla. Joskus jaettiin joka ryhmälle oma leikkipaikka. Ryhmä punainmen leikkii tänään keittöleikkejä, ryhmä vihreä lääkäri, ryhmä keltainen eläimillä ja ryhmä punainen lukee kirjoja. Sitä onnen määrää, paitsi silloin jos olit eksynyt väärälle leikkipaikalle, repinyt kirjaa, tai satuttanut toista. Silloin opettaja saattoi karjahtaa ja laittaa seisomaan seinän viereen. Lisäksi saattoi saada oman nimensä kohdalle punaisen tarran, et ole totellut opettajaa.
Kun jonkun aikaa oli leikitty, opettaja lauloi laulun, jossa käskettiin kerätä lelut ja palata omalle paikalle. Jotkut leikit oli kerätty hyvinkin nopeasti, mutta keittiössä meni aikaa. Lapsete ivät tienneet mistä tavarat olivat ja yhtäkkiä siellä kuhisikin kuin muurahaispesässä. Tässä ryhmässä ei ollut kyllä kuin 6 lasta, mistä ilmestyivät viidet käsiparit lisää. Sitä säheltämisen määrää, kun en osaa kertoa lapsille, mitä heidän pitäisi tehdä. Yleensä kun lapset leikkivät, minä sain tehtäväksi järjestellä papereita ja tehdä syntymäpäiväkoristeita lapsille.
Lelut on saatu paikalleen ja lapset ovat hetken pyörineet penkissä, opettaja jakaa heille tehtäväkirjan ja avaa oikean tehtäväsivun. Ryhmä kerrallaan he värittävät tietyn kuvan punaisella. Opettaja käy välillä korjaamassa kynäotetta ja huutaa jos on värittänyt yli viivojen. Jotkut lapset ovat värittäneet todella nopeasti, mutta joillakin kestää, he haaveilevat, jäävät seuraamaan muiden lapsien puuhia. Opettaja menee kirjojen kanssa jo seuraavaan ryhmään. Sama toistuu joka ryhmässä. Muut lukevat kirjoja. Jos on onnistunut työssään, saa kuvan viereen hymynaaman. "Huonosti" värittäneille opettaja kirjoittaa kommentin.
Värityksen jälkeen lähdemme ryhmä kerrallaan käsienpesulle. Jonka jälkeen lapset hakevat omatoimisesti eväät laukusta ja alkavat syömään. Minä autan rasioiden, pillimehujen ja paperien kanssa. Eväänä on yhtenä päivänä viljatuotteita, toisena maitotuotteita, yhtenä päivänä hedelmä... jne.
Puoli tuntia ruokailun aloittamisesta on ulos lähdön aika. Kaikki eivät ole syöneet, mutta ei hätää, eväät otetaan mukaan ulos. Aina ne samat lapset, aina he joutuivat syömään ulkona, ja harvoin ehtivät leikkimään. Minä joskus käskin heitä heittämään pienen verran pois, että ehtisivät myös leikkiä. Koska jos lapset eivät itkeneet ja syöneet, eivät he syöneet. Ulkona he juoksivat kuin päättömät kanat. Ensimmäisillä viikoilla olimme ulkona vain kolmevuotiaiden kanssa, mutta myöhemmin samaan aikaan oli myös 4- ja 5- vuotiaat. 150 lasta juoksemassa, pienellä laatoitetulla piha-alueella, jossa ei ollut lainkaan leluja.
Ulkoilun päätteeksi lapset menivät yhteen suureen jonoon, joka vei heidät ulko-oven eteen ja omiin luokkakohtaisiin jonoihin. Jonoissa laulettiin joitakin lauluja, joiden jälkeen pääsimme sisälle. Luokassa oli rentoutusheti. Persianat laitettiin kiinni, valot sammutettiin, musiikki soi. Jotkut lapsista nukahtivat, jotkut pyörivät tuolissaan kuin väkkärät. Viidentoista minuutin jälkeen ne jotka ovat hereillä saavat muovailuvahaa ja nukkujat saavat nukkua. Äänenvoimakkuus alkaa nousta, mutta muutaman nukkuvat silti sikeästi.
Pian on kotiinlähdön aika. Ruokailijat käyvät pesemässä kädet ja menevät käytävälle istumaan, muistithan ottaa olkalaukun? Muille laitetaan pyörimään lastenohjelmat. Odottelun jälkeen vihdoin tehdään jono ja lähdetään ulos, jossa äiti tai isä jo odottavatkin. Ruokailijat jäävät odottamaan toisia aikuisia, jotka saattavat heidät ruokalaan. Huiskutan heille heipat. Joku oli nukahtanut seinää vasten, älkää jättäkö häntä. Huh, päivä päättynyt. Ruokailevat lapset pääsevät viimeistään kolelta kotiin. Onneksi.
Äitiä ja isää on ollut ikävä, välillä on tarvittu apua vessassa, tulipa joskus pissatkin housuun. No, soitto vanhemmille ja he tulivat vaihtamaan kuivaa ylle. Ei jaksettu istua paikallaan, eikä jaksettu värittää. Punaisia tarroja tuli muutamalle. Opettaja huusi kilpaa musiikin/lastenohjelmien kanssa. Tuli väärinkäsityksiä, ei ymmärretty toisiamme.
Señot, eli opettajattaret tulivat vähän ennen koulun alkua. Jotkut tulivat vartin aiemmin, jotkut viisi minuuttia aiemmin. Minun ja Katan tehtävänä oli avata persianat eli sädekaihtimet, laskea tuolit alas ja mennä vastaanottamaan lapsia ulos.
Vanhemmat odottivat lasten kanssa koulun portin ulkopuolella, että vahtimestari päästää heidät sisään. Kello oli viittä vaille yhdeksän.
Vanhemmat saattavat lapset sisäportille ja me viemme heidät omiin jonoihinsa ulko-oven ja rappusten eteen. Jotkut juoksevat reippaasti omaan jonoonsa, mutta pienimmät tulivat jotkut ujostellen, ja peläten sisään. Kaikki eivät olleet niinkään reippaita, jotkut itkivät äidin tai isän sylissä. eivätkä olisi halunneet tulla. Vanhemmat jäivät vilkuttamaan aidan taakse, jonossa lapset itkivät. Pienten jono ei meinannut pysyä kasassa, lapset olisivat halunneet juosta ja mennä luokkaan omassa tahdissa.
Jonossa opettaja suukottaa kaikki lapset, jotkut syöksyvät jonoon viime tipassa, kun jono on jo matkalla luokkaan. Osa lapsista tulee myöhässä, mutta apuopettajat, tai vahtimestari tuo heidät luokkaan.
Luokassa lapset vievät mochilat eli olkalaukut (tai reput) naulakkoon. Onneksi naulakossa on oma kuva niin tietää mikä on oma paikka. Muistaa myös mikä olkalaukuista on oma, kaikilla kun non samanlainen koulun logolla varustettu laukku.
Kun laukut on saatu paikalleen, menemme istuman lattialle tai omalle paikalle. On aamupiirin aika. Aamupiirillä käydään läpi, ketkä kaikki ovat koulussa tänään, ketkä ovat kotona. Kotonaolijoiden kuva laitetaan kodin kohdalle. Laskemme yhdessä montako lasta on koulussa ja montako kotona. Millainen onkaan sää tänään? Sataako? -No ei. Onko pilviä? -Ei ole! Paistaako aurinko? -Joo!! Laulettiin pari laulua ja kerrattiin mitkä kaikki asiat ovat punaisia.
Palattiin omille paikoille, odoteltiin kun opettajat keskustelivat asioista. Välillä komensimme lapsia palaamaan omalle paikalle, istumaan nätisti ja olemaan hiljaa.
Lapset saivat välillä katsoa Pipsa Possua, välillä he muovailivat tai rakensivat palikoilla. Joskus jaettiin joka ryhmälle oma leikkipaikka. Ryhmä punainmen leikkii tänään keittöleikkejä, ryhmä vihreä lääkäri, ryhmä keltainen eläimillä ja ryhmä punainen lukee kirjoja. Sitä onnen määrää, paitsi silloin jos olit eksynyt väärälle leikkipaikalle, repinyt kirjaa, tai satuttanut toista. Silloin opettaja saattoi karjahtaa ja laittaa seisomaan seinän viereen. Lisäksi saattoi saada oman nimensä kohdalle punaisen tarran, et ole totellut opettajaa.
Kun jonkun aikaa oli leikitty, opettaja lauloi laulun, jossa käskettiin kerätä lelut ja palata omalle paikalle. Jotkut leikit oli kerätty hyvinkin nopeasti, mutta keittiössä meni aikaa. Lapsete ivät tienneet mistä tavarat olivat ja yhtäkkiä siellä kuhisikin kuin muurahaispesässä. Tässä ryhmässä ei ollut kyllä kuin 6 lasta, mistä ilmestyivät viidet käsiparit lisää. Sitä säheltämisen määrää, kun en osaa kertoa lapsille, mitä heidän pitäisi tehdä. Yleensä kun lapset leikkivät, minä sain tehtäväksi järjestellä papereita ja tehdä syntymäpäiväkoristeita lapsille.
Lelut on saatu paikalleen ja lapset ovat hetken pyörineet penkissä, opettaja jakaa heille tehtäväkirjan ja avaa oikean tehtäväsivun. Ryhmä kerrallaan he värittävät tietyn kuvan punaisella. Opettaja käy välillä korjaamassa kynäotetta ja huutaa jos on värittänyt yli viivojen. Jotkut lapset ovat värittäneet todella nopeasti, mutta joillakin kestää, he haaveilevat, jäävät seuraamaan muiden lapsien puuhia. Opettaja menee kirjojen kanssa jo seuraavaan ryhmään. Sama toistuu joka ryhmässä. Muut lukevat kirjoja. Jos on onnistunut työssään, saa kuvan viereen hymynaaman. "Huonosti" värittäneille opettaja kirjoittaa kommentin.
Värityksen jälkeen lähdemme ryhmä kerrallaan käsienpesulle. Jonka jälkeen lapset hakevat omatoimisesti eväät laukusta ja alkavat syömään. Minä autan rasioiden, pillimehujen ja paperien kanssa. Eväänä on yhtenä päivänä viljatuotteita, toisena maitotuotteita, yhtenä päivänä hedelmä... jne.
Puoli tuntia ruokailun aloittamisesta on ulos lähdön aika. Kaikki eivät ole syöneet, mutta ei hätää, eväät otetaan mukaan ulos. Aina ne samat lapset, aina he joutuivat syömään ulkona, ja harvoin ehtivät leikkimään. Minä joskus käskin heitä heittämään pienen verran pois, että ehtisivät myös leikkiä. Koska jos lapset eivät itkeneet ja syöneet, eivät he syöneet. Ulkona he juoksivat kuin päättömät kanat. Ensimmäisillä viikoilla olimme ulkona vain kolmevuotiaiden kanssa, mutta myöhemmin samaan aikaan oli myös 4- ja 5- vuotiaat. 150 lasta juoksemassa, pienellä laatoitetulla piha-alueella, jossa ei ollut lainkaan leluja.
 |
| Pienten koululaisten leikkialue |
Ulkoilun päätteeksi lapset menivät yhteen suureen jonoon, joka vei heidät ulko-oven eteen ja omiin luokkakohtaisiin jonoihin. Jonoissa laulettiin joitakin lauluja, joiden jälkeen pääsimme sisälle. Luokassa oli rentoutusheti. Persianat laitettiin kiinni, valot sammutettiin, musiikki soi. Jotkut lapsista nukahtivat, jotkut pyörivät tuolissaan kuin väkkärät. Viidentoista minuutin jälkeen ne jotka ovat hereillä saavat muovailuvahaa ja nukkujat saavat nukkua. Äänenvoimakkuus alkaa nousta, mutta muutaman nukkuvat silti sikeästi.
Pian on kotiinlähdön aika. Ruokailijat käyvät pesemässä kädet ja menevät käytävälle istumaan, muistithan ottaa olkalaukun? Muille laitetaan pyörimään lastenohjelmat. Odottelun jälkeen vihdoin tehdään jono ja lähdetään ulos, jossa äiti tai isä jo odottavatkin. Ruokailijat jäävät odottamaan toisia aikuisia, jotka saattavat heidät ruokalaan. Huiskutan heille heipat. Joku oli nukahtanut seinää vasten, älkää jättäkö häntä. Huh, päivä päättynyt. Ruokailevat lapset pääsevät viimeistään kolelta kotiin. Onneksi.
Äitiä ja isää on ollut ikävä, välillä on tarvittu apua vessassa, tulipa joskus pissatkin housuun. No, soitto vanhemmille ja he tulivat vaihtamaan kuivaa ylle. Ei jaksettu istua paikallaan, eikä jaksettu värittää. Punaisia tarroja tuli muutamalle. Opettaja huusi kilpaa musiikin/lastenohjelmien kanssa. Tuli väärinkäsityksiä, ei ymmärretty toisiamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)