Señot, eli opettajattaret tulivat vähän ennen koulun alkua. Jotkut tulivat vartin aiemmin, jotkut viisi minuuttia aiemmin. Minun ja Katan tehtävänä oli avata persianat eli sädekaihtimet, laskea tuolit alas ja mennä vastaanottamaan lapsia ulos.
Vanhemmat odottivat lasten kanssa koulun portin ulkopuolella, että vahtimestari päästää heidät sisään. Kello oli viittä vaille yhdeksän.
Vanhemmat saattavat lapset sisäportille ja me viemme heidät omiin jonoihinsa ulko-oven ja rappusten eteen. Jotkut juoksevat reippaasti omaan jonoonsa, mutta pienimmät tulivat jotkut ujostellen, ja peläten sisään. Kaikki eivät olleet niinkään reippaita, jotkut itkivät äidin tai isän sylissä. eivätkä olisi halunneet tulla. Vanhemmat jäivät vilkuttamaan aidan taakse, jonossa lapset itkivät. Pienten jono ei meinannut pysyä kasassa, lapset olisivat halunneet juosta ja mennä luokkaan omassa tahdissa.
Jonossa opettaja suukottaa kaikki lapset, jotkut syöksyvät jonoon viime tipassa, kun jono on jo matkalla luokkaan. Osa lapsista tulee myöhässä, mutta apuopettajat, tai vahtimestari tuo heidät luokkaan.
Luokassa lapset vievät mochilat eli olkalaukut (tai reput) naulakkoon. Onneksi naulakossa on oma kuva niin tietää mikä on oma paikka. Muistaa myös mikä olkalaukuista on oma, kaikilla kun non samanlainen koulun logolla varustettu laukku.
Kun laukut on saatu paikalleen, menemme istuman lattialle tai omalle paikalle. On aamupiirin aika. Aamupiirillä käydään läpi, ketkä kaikki ovat koulussa tänään, ketkä ovat kotona. Kotonaolijoiden kuva laitetaan kodin kohdalle. Laskemme yhdessä montako lasta on koulussa ja montako kotona. Millainen onkaan sää tänään? Sataako? -No ei. Onko pilviä? -Ei ole! Paistaako aurinko? -Joo!! Laulettiin pari laulua ja kerrattiin mitkä kaikki asiat ovat punaisia.
Palattiin omille paikoille, odoteltiin kun opettajat keskustelivat asioista. Välillä komensimme lapsia palaamaan omalle paikalle, istumaan nätisti ja olemaan hiljaa.
Lapset saivat välillä katsoa Pipsa Possua, välillä he muovailivat tai rakensivat palikoilla. Joskus jaettiin joka ryhmälle oma leikkipaikka. Ryhmä punainmen leikkii tänään keittöleikkejä, ryhmä vihreä lääkäri, ryhmä keltainen eläimillä ja ryhmä punainen lukee kirjoja. Sitä onnen määrää, paitsi silloin jos olit eksynyt väärälle leikkipaikalle, repinyt kirjaa, tai satuttanut toista. Silloin opettaja saattoi karjahtaa ja laittaa seisomaan seinän viereen. Lisäksi saattoi saada oman nimensä kohdalle punaisen tarran, et ole totellut opettajaa.
Kun jonkun aikaa oli leikitty, opettaja lauloi laulun, jossa käskettiin kerätä lelut ja palata omalle paikalle. Jotkut leikit oli kerätty hyvinkin nopeasti, mutta keittiössä meni aikaa. Lapsete ivät tienneet mistä tavarat olivat ja yhtäkkiä siellä kuhisikin kuin muurahaispesässä. Tässä ryhmässä ei ollut kyllä kuin 6 lasta, mistä ilmestyivät viidet käsiparit lisää. Sitä säheltämisen määrää, kun en osaa kertoa lapsille, mitä heidän pitäisi tehdä. Yleensä kun lapset leikkivät, minä sain tehtäväksi järjestellä papereita ja tehdä syntymäpäiväkoristeita lapsille.
Lelut on saatu paikalleen ja lapset ovat hetken pyörineet penkissä, opettaja jakaa heille tehtäväkirjan ja avaa oikean tehtäväsivun. Ryhmä kerrallaan he värittävät tietyn kuvan punaisella. Opettaja käy välillä korjaamassa kynäotetta ja huutaa jos on värittänyt yli viivojen. Jotkut lapset ovat värittäneet todella nopeasti, mutta joillakin kestää, he haaveilevat, jäävät seuraamaan muiden lapsien puuhia. Opettaja menee kirjojen kanssa jo seuraavaan ryhmään. Sama toistuu joka ryhmässä. Muut lukevat kirjoja. Jos on onnistunut työssään, saa kuvan viereen hymynaaman. "Huonosti" värittäneille opettaja kirjoittaa kommentin.
Värityksen jälkeen lähdemme ryhmä kerrallaan käsienpesulle. Jonka jälkeen lapset hakevat omatoimisesti eväät laukusta ja alkavat syömään. Minä autan rasioiden, pillimehujen ja paperien kanssa. Eväänä on yhtenä päivänä viljatuotteita, toisena maitotuotteita, yhtenä päivänä hedelmä... jne.
Puoli tuntia ruokailun aloittamisesta on ulos lähdön aika. Kaikki eivät ole syöneet, mutta ei hätää, eväät otetaan mukaan ulos. Aina ne samat lapset, aina he joutuivat syömään ulkona, ja harvoin ehtivät leikkimään. Minä joskus käskin heitä heittämään pienen verran pois, että ehtisivät myös leikkiä. Koska jos lapset eivät itkeneet ja syöneet, eivät he syöneet. Ulkona he juoksivat kuin päättömät kanat. Ensimmäisillä viikoilla olimme ulkona vain kolmevuotiaiden kanssa, mutta myöhemmin samaan aikaan oli myös 4- ja 5- vuotiaat. 150 lasta juoksemassa, pienellä laatoitetulla piha-alueella, jossa ei ollut lainkaan leluja.
 |
| Pienten koululaisten leikkialue |
Ulkoilun päätteeksi lapset menivät yhteen suureen jonoon, joka vei heidät ulko-oven eteen ja omiin luokkakohtaisiin jonoihin. Jonoissa laulettiin joitakin lauluja, joiden jälkeen pääsimme sisälle. Luokassa oli rentoutusheti. Persianat laitettiin kiinni, valot sammutettiin, musiikki soi. Jotkut lapsista nukahtivat, jotkut pyörivät tuolissaan kuin väkkärät. Viidentoista minuutin jälkeen ne jotka ovat hereillä saavat muovailuvahaa ja nukkujat saavat nukkua. Äänenvoimakkuus alkaa nousta, mutta muutaman nukkuvat silti sikeästi.
Pian on kotiinlähdön aika. Ruokailijat käyvät pesemässä kädet ja menevät käytävälle istumaan, muistithan ottaa olkalaukun? Muille laitetaan pyörimään lastenohjelmat. Odottelun jälkeen vihdoin tehdään jono ja lähdetään ulos, jossa äiti tai isä jo odottavatkin. Ruokailijat jäävät odottamaan toisia aikuisia, jotka saattavat heidät ruokalaan. Huiskutan heille heipat. Joku oli nukahtanut seinää vasten, älkää jättäkö häntä. Huh, päivä päättynyt. Ruokailevat lapset pääsevät viimeistään kolelta kotiin. Onneksi.
Äitiä ja isää on ollut ikävä, välillä on tarvittu apua vessassa, tulipa joskus pissatkin housuun. No, soitto vanhemmille ja he tulivat vaihtamaan kuivaa ylle. Ei jaksettu istua paikallaan, eikä jaksettu värittää. Punaisia tarroja tuli muutamalle. Opettaja huusi kilpaa musiikin/lastenohjelmien kanssa. Tuli väärinkäsityksiä, ei ymmärretty toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti